keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pullojen maalaaminen

Vuoden hilloamisen jälkeen vihdoin pääsimme itse asiaan ja polkaisimme projektin käyntiin! Johan siinä kestikin, mutta niin sitä vain päästiin alkuun. Hieman jouduimme pohtimaan, että kuinkas tämä nyt taas menikään ja mistä löydämme ohjeet, jotka olimme jo hukanneet. Naureskelimmekin, että tämä on niin huvittaa, kun kaksi nörttityttöä ryhtyy hommiin: ensimmäisenä avataan läppäri ja aletaan kuumeisesti naputella, jotta saadaan kaivettua esiin tarvittu tieto.

Pienen etsiskelyn jälkeen päädyimme sivulle, jota vuosi sittenkin innoissamme tutkailimme. Näitä ohjeita kultaisena ohjenuoranamme pitäen aiomme ikkunapuutarhamme pykeltää pystyyn: http://our.windowfarms.org/instructions_dev/.

our.Windowfarmsin selkeillä ohjeilla mennään!

Pullot olivat lytistyneet ja kurttuuntuneet kaapissa, mutta reipas pasunisti pullautteli pulloja takaisin pyöreään muotoonsa ja toinen muuten vain "kyllä tästä hyvä tulee" -koheltaja tökki ruttuja sileäksi veitsellä ja täyttämällä pullot vedellä. Eiväthän pullot täysin rututtomiksi tulleet, ja ne ovat niin pehmeää muovia, että välttämättäkin niihin jää käsittelystä pieniä klommoja. Mutta eivät ne kukat sitä kasvaessaan huomaa.

Vuorasimme parvekkeen sanomalehdillä ja remonttimiehiltä unohtuneella suojamatolla erittäin tyylikkääksi maalauspisteeksi, jollaista ei varmasti ole kuunaan Strömsössä nähty. Avasimme parvekelasit, jotta ilma vaihtuisi paremmin ja maalihöyryt pääsisivät haihtumaan. Voilà - kaikki valmiina tositoimiin! Keväinen aurinkokin lämmitti jo ihan mukavasti, niin emme jäätyneet ulkona kalikoiksi.

Ensimmäiseen ikkunapuutarhaamme tulee neljä kasvipulloa ja yksi pullo vesisäiliöksi. Vesisäiliö maalataan lähes kokonaan, mutta kylkeen jätetään kurkistusraita vesimittariksi. Pitkittäin pullon kylkeen teipattiin siis suikale maalarinteippiä. Neljään muuhun pulloon istutetaan kasveja. Koska kasvin juuret eivät saa joutua alttiiksi auringonvalolle puoli pulloa maalataan mahdollisimman läpikuultamattomaksi. Samalla maalikerros auttaa ehkäisemään levän kasvamista ja hidastanee veden haihtumista järjestelmästä. Pullot asetetaan päällekkäin niin, että ylemmän pullon suu tulee reikään alemman pullon pohjassa, joten ylösalaisin käännetyn pullon yläosa, joka onkin nyt alaosa, maalataan siihen asti, mihin oletettu ruukku yltää. Koska emme jaksaneet teipata koko puoliskoa, käytimme talouskelmua suojana ja teippasimme vain reunan. Pullon kelmuttaminen oli huomattavasti helpompaa kuin teippaaminen: kunhan vain jotenkin ryttäsi kelmun pullon ympärille, niin hyvä tuli, eikä tarvinnut huolehtia, jäikö teipin väliin rakoja, joista maali pääsisi luikertelemaan sinne, minne sitä ei kaivattu.

Vesisäiliö teipattuna, kasvipullot vielä odottamassa suojaamista. 

Sitten vain reippaasti maalipurkkia vatkaamaan ja suihkuttelemaan! Maalikaan ei levinnyt ympäriinsä niin pahasti, mitä olisi voinut odottaa, vaikka valkoista maalipölyä olikin vähän vaatteissa. Haju sen sijaan oli melkoinen. Sisätiloissa ei missään nimessä olisi voinut ajatellakaan maalaavansa. Näin jälkiviisaana voisi tuumata, että maali olisi ollut parempi levittää useampana ohuena kerroksena, koska paksu kerros luonnollisesti hieman valui. No, mutta tästähän tulee prototyyppi, joten mitä pienistä!


Olimme ostaneet Harrasteesta muovisten ja metallisten pienoismallien maalaamiseen tarkoitettua, valkoista spray-maalia. Maali peitti hyvin, ja pinnasta tuli kaunis (pieniä valumia ja sotkuja ei lasketa!). Maali ei lohkeillut, vaikka pulloja vähän rutistelikin, joten tulos on oikein hyvä. Seuraavaksi kun pulloja pitäisi ryhtyä leikkaamaan, eikä siinä vaiheessa olisi kiva huomata maalipinnan lohkeilevan ja rapisevan irti. Pullot nyt kestävät siis ihan reipastakin käsittelyä.


Pullot jätettiin kuivumaan parvekkeelle teen ja höpöttelyn ajaksi. Maali kuivui yllättävän nopeasti, ja pääsimme jo poistamaan kelmu- ja teippisuojaukset. Hieman pohdituttaa, pitäisikö maalikerroksen olla vielä paksumpi ja peittävämpi, sillä kyllähän valoa pulloon joka tapauksessa vähän pääsee. Täyttä pimeyttä on melko vaikea pulloon luoda, mutta ainakin juuret on nyt suojattu suoralta auringonvalolta. Maalikin loppui, joten se riitti juuri sopivasti viiden pullon maalaamiseen. Pullot jäivät vielä kuivumaan parvekkeelle yön yli. Ei niitä sisällekään käryämään viitsinyt tuoda.


Seuraavaa vaihetta varten täytyykin sitten tulostaa leikkausmallit netistä ja siirtyä nörttiluolan uumeniin kunnollisten työkalujen äärelle. Niinpä meitä siis kutsuu Hacklab Tampere! Nyt vain liittymispostia naputtelemaan. Vähän jännittää, millaisen vastaanoton siellä saamme. Tiettävästi Hacklabissä ei kauheasti nörttityttöjä pyöri, ja toisaalta meistä kumpikaan ei ole mikään rakentelija, joten saa nähdä miten käy.